Make your own free website on Tripod.com

Ulkomaalaiset satanistijulkaisut ovat viimeisten vuosien aikana usein käsitelleet satanismin poliittis-filosofisia ulottuvuuksia. Satanismia on joskus kuvattu libertaristiseksi tai anarkistiseksi, joskus jopa fasistiseksi. Puolesta ja vastaan on esitetty mitä moninaisempia argumentteja. On totta, että kirkon ja kruunun ryhdyttyä sortamaan aiemmin vapaita pakanoita, noitakulttien satanismi sai aidon anarkismin muodon. Nykyajan "anarkismi" tuntuu olevan vain liberaalihumanismia nahkatakeissa. Koska kirkko ja kruunu edustivat kristillisiä arvoja, oli luonnollista, että heidän vastustajansa omaksuivat esikuvikseen pimeyden voimat. Teollisuuden aikakaudella anarkistit Carducci, Proudhon ja Bakunin ylistivät Saatanaa arkkikapinallisena. Heidän satanisminsa ilmeni kapinana marxismia ja kapitalismia vastaan. Monet Carduccin ja Bakunin ajatuksista ovat yhteneviä myös nykysatanismin kanssa.
Tänä päivänä tasapäistävän maaorjuuden on syrjäyttänyt tasapäistävä egaliatarismi. Joku voisi sanoa, että elämme vapaassa yhteiskunnassa ja meillä on oikeus tehdä mitä haluamme, demokratian ja humanismin periaatteita noudattaen. Toisinsanoen meillä on vapaus tehdä mitä vain, niin kauan kun emme oikeasti muuta mitään. Finanssimaailman valmistaessa ihmiskuntaa "uutta maailmanjärjestystä" varten, on yksilönvapaudesta tullut yhä enemmän "vapautta" olla ja elää kansainvälisen valtavirran ehdoilla. Eksentrikot ja toisinajattelijat ovat sukupuuttoon kuolevaa lajia, aivan kuten itsenäiset kansakunnat ja kulttuuriset eroavaisuudet. Kaikki, mikä poikkeaa kansainvälisen demokratian totalitäärisistä normeista, on tuomittavaa, ellei jopa rangaistavaa.
On myös huvittavaa huomata, että nykynuorison erilaisuuden nälkä ilmenee vain nihilistisenä, teennäisenä MTV-kapinointina; tämäkin on yhteiskuntamme rappeutuneisuuden eräs lieveilmiö. Nuorison alakulttuurien kaikki muodot ovat periaatteessa hyvin samanlaisia. Kaikille niille on ominaista 60-lukulainen pasifismi ja egaliatarismi: "ollaan kaikki yhtä suurta perhettä". Aito erilaisuus ei tule koskaan kysymykseen, sillä nurinkuristen moraalisten sääntöjen tuolle puolen astuminen olisi "fasismia", jopa "rasismia". Kuten arvata saattaa, kaksinaismoralismin mustavalkoisuus näkyy kaikkialla. Elämme jo nyt liberaalidemokratian fasismin alla, ehkäpä sellainen, luonnollisten arvojen ja amoralismin "fasismi" olisi tehokas vastalääke nykyiseen humanistiseen näivetystautiin.
Satanismi ei ole peruuttamattomasti sidottu mihinkään tiettyyn poliittiseen ideologiaan, vaan se muuttaa ja uudistaa itseään pragmaattisesti, olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Satanismin perusperiaatteet ovat pysyviä ja hyväksi havaittuja, mutta niitäkin sovelletaan käytäntöön yksilöllisestä perspektiivistä. Mikä tahansa, mikä edistäisi satanismin kehitystä ja päämääriä, on syytä huomioida. Se, mikä yleisesti saatetaan tuomita "pahana" tai "vääränä", saattaakin satanismin objektiivisemmasta näkökulmasta olla hyvää ja hyödyllistä. Satanismi on synteesi eri aineksista, jotka kaikki omalta osaltaan edistävät sitä. Näin ollen liian mustavalkoiset joko-tai-tilanteet ja yliyksinkertaistetut juupas-eipäs-väittelyt eivät sovi satanismiin. Satanismin tulisi hyödyntää mitä tahansa "ismiä", joka edesauttaisi luonnollisen järjestyksen tasapainon palautumista ja satanismin periaatteiden soveltamista yhteiskuntien uudistamiseen.