Make your own free website on Tripod.com

Kuolema ja tuho ovat tarpeellisia maailman hyvinvoinnille, ja siksi yhtä luonnollisia ja yhtä rakastettavia kuin syntymä ja elämä.

- Regnar Redbeard


Jo Charles Darwin aikoinaan uumoili, ettei kulu tuhattakaan vuotta, kunnes jälkeläisillämme ei ole enää edes seisomatilaa, mikäli väestö kasvaa sen hetkisellä vauhdilla (tuolloin maapallolla asui pari miljardia ihmistä). Mutta kovin on maailma muuttunut 1800-luvun puolivälin ajoilta: YK:n väestöennusteen mukaan maapallon nykyinen väkiluku 5,5 miljardia, kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Kauanko tälläinen väestön räjähdysmäinen kasvu on mahdollista, milloin sen luonnollinen raja tulee vastaan? Tuhatta vuotta se tuskin kestää. Rooman klubin rahoittaman, yli 20 vuotta sitten teettämän tutkimuksen mukaan jo alle sadan vuoden kuluessa väestö vähenisi rajusti, johtuen mm. ympäristön pysyvästä vaurioitumisesta. Nykyään jo 30 vuottakin tuntuu lähinnä toiveajattelulta.
Ihmiskunta on pyrkinyt kohoamaan luonnonlakien yläpuolelle, tai ainakin kiertämään niitä. Juutalaiskristillisen ajattelumaallin mukaan ihminen on erikoisasemassa luontoon nähden ja voi täten toimia seurauksista piittaamatta. Tämä uskomus tuntuu olevan yksi länsimaisen maailmankuvan peruspilareista. Vaikka nykyaikainen länsimainen ihminen on maallistunut, on tämä käsitys edelleenkin osa kollektiivisen alitajuntamme pohjamudista. "Pyhä edistys", modernin ihmisen uusi jumala, on nostanut ihmisen ylös "alhaisesta" luonnosta luomakunnan hallitsijaksi. Varsin vastuullinen tehtävä... Miljoonien vuosien kehityksen tulos, sademetsien kätköistä noussut evoluution mestariteos, joka jatkaa siitä, mihin evoluutio jäi. Evoluutiota ohjanneita luonnonlakeja ei siis enää tarvita, koska ihmiset ovat keksineet "parempia" ja "inhimillisempiä" lakejaan. Mutta eiväthän luonnon omat lait ole kuitenkaan kadonneet mihinkään ihmisen harhaluulojen myötä; niitä ei edelläänkään voida kumota.
Nykyihminen, itsestään ja luonnosta vieraantunut kummajainen, juureton kuluttajaeläin, on luonnon kannalta katsottuna kuin rykelmä syöpäkasvaimia. Painajaismainen, alati kasvava jättiläismäinen ameeba, joka imee luonnon sydänverta. Länsimaisen kulutusyhteiskunta kiihdyttää vauhtiaan vuosi vuodelta, vaikka taloudelliset taantumat sitä hieman jarruttelevatkin. Mainonnalla aivopestään, luodaan uusia tarpeita ja keinoja kuluttaa. "Kulutan, olen siis olemassa", kuuluu uuden persoonattoman kuluttajamassan julistus.
Elämän ylläpito perustuu tasapainoon. Luonnolla on omat mekanisminsa tasapainon ylläpitämiseksi. Ne estävät populaation kasvamisen liian suureksi. Eli kun eläinyksilöiden määrä kasvaa liiaksi suhteessa ravinnon määrään, rajoittavat nämä luonnon miljoonien vuosien aikana hioutuneet mekanismit ylisuurta kantaa. Se, mikä ei pysy omin voimin pystyssä, kaatuu. Ne yksilöt, joilla on parhaimmat mahdollisuudet jäädä eloon, säilyvät hengissä eloonjäämiskamppailuissa, siirtäen geeninsä seuraavaan sukupolveen.
Ihmispopulaation säätelemiseksi luonnolla ei ole kovin paljon keinoja. Esimerkiksi AIDS ei ole kovinkaan suuri uhka teollisuusmaiden kuluttajalaumoille, ainakaan nykymuodosssaan. Teollinen vallankumous on mahdollistanut valtavien ihmismassojen olemassaolon. Laajat tartuntatautiepidemiat eivät autioita kyliä ja kaupunkeja, kuten tapahtui keskiajalla. Ihmisten keskimääräinen elinikä on noussut huimasti parin viimeksi kulueen vuosisadan kuluessa. Nykyisin potilaat pidetään sairaaloissa hengissä koneiden avulla. Syntyvyys on myös noussut huimasti; joka tunti syntyy noin 10 000 lasta. Ihmisen historia on ollut olosuhteiden asettamien rajojen murtamista ja kiertämistä, luonnon kustannuksella kylläkin.
Kuolema, yksi maailman luonnollisimmista asioista, on muuttunut kaukaiseksi, mystiseksi tapahtumaksi. Kaikki muutkin luonnolliset asiat ovat ihminen vääristänyt, tehnyt ja kääntänyt niistä luonnottomia irvikuvia. Kaikista eniten on muuttunut ihminen itse. Nykyinen yhteiskunta, ympäristö, arvot ja kulttuuri ovat keinotekoisia. Jo nuorena aloittettu aivopesu päiväkodeissa, kouluissa, kirkoissa ja tiedotusvälineissä, täyttää lasten mielet opeilla, käyttäytymismalleilla ja uskomuksilla, jotka estävät vielä henkisesti kehittymässä olevia lapsia hahmottamasta todellisia arvoja ja tosiasioita. Vasta myöhemmin, henkisesti kypsempinä, he ovat valmiita ja kykeneviä kyseenalaistamaan pakkosyötettyjä "tottuuksia", sekä muodostamaan omia käsityksiään oppimansa perusteella. Mitä muuta kuin vääristelyä ja kaunista sanahelinää ovat kristillinen etiikka, länsimainen moraali, tasa-arvo, veljeys, humanismi, demokratia ja muut utopiat.
Liberaalishumanistis-kristillisen etiikan mukaan kaikki elämä on pyhää ja jokainen ihmishenki on arvokas. Tämä on johtanut luonnottomaan tilanteeseen, jossa niille, joilla ei olisi mahdollisuuksia selviytyä omin voimin, uhrataan suurin osa voimavaroja, jotta heidät voitaisiin pitää hengissä, inhimillisyyden nimissä. Mikä sitten on inhimillistä? Tuskin ainakaan jonkun koomapotilaan pitäminen hengissä koneiden avulla; täysin tiedottomana itsestään ja ympäristöstään. Tämä jos mikä on luonnotonta ja epäinhimillistä, äärimmäistä röyhkeyttä luonnon asettamia rajoja kohtaan.
Elämän säilyttäminen tällä planeetalla kaikessa rikkaudessaan tulisi olla tärkein päämäärä koko ihmiskunnalle. Vaihtoehtona on totaalinen tuho. Nykyisessä tilanteessa kaikki se, mikä vähentää väestöä ja syntyvyyttä, on periaatteessa myönteistä kehitystä. Se, mikä ennen oli loogista ja hyvää, saattaakin nykyään olla tie tuhoon. Joskus elämän jatkumisen voi varmistaa vain tuhoamalla elämää. Elämä todellakin on pyhää, suuremmassa mittakaavassa. Mikäli nykyiset ihmismassat edelleenkin lisääntyvät täysin vapaasti, tietää se tuhoa biosfäärille ja ihmiselle itselleen. Kuluttamisen vähentäminen ja ympäristösuojelu ovat toki hyviä asioita, mutta niillä ei ratkaista perimmäistä syytä: meitä on liikaa tällä planeetalla!
Kun ekosysteemi, joka elättää meitä, romahtaa, on seurauksena kaaos. Nykyinen teollisuusyhteyskunta lakeineen ja järjestelmineen sortuisi tuossa tilanteessa nopeasti. Valheeelliset ideologiat ja uskonnot, joilla ihmislaumat pidetään kurissa, olisivat mennyttä. Ihmiskunta, joka on rakentanut elämänsä harhojen varaan, ja jo melkein unohtaneet alkuperäiset vaistonsa, kampplaisi eloonjäämisestä. Tämä taistelu, sodista aidoin, "susi-aika", kuten muinaisskandinaaviset heimot kutsuivat Ragnarökia, toisi tullessaan tuhon koko planeetalle. Suurin osa väestöstä kuolisi nälkään ja tauteihin teollisen elintarviketuotannon ja terveydenhuollon romahdetta. Vain pieni osa jäisi henkiin asuttamaan autioitunutta maapalloa. Saattaa olla, että tämä kuulostaa jostakusta houkuttelevalta Asfalttisoturi-romantiikalta, mutta sopii miettiä, mitä ympäristöstä olisi jäljellä ihmistermiittien puhkikaluamana.
Kuten jo aikaisemmin on tullut mainittua, elämän jatkumisen edellytys on tasapaino elämän ja kuoleman, olemassaolon ja olemattomuuden välillä. Sen, mikä on syntynyt, täytyy kuolla. Jopa tähtien elämä päättyy lopulta. Niin elämä kuin kuolemakin ovat elintärkeitä koko ihmiskunnalle ja sen tulevaisuudelle. Siis: eläköön elämä... ja kuolema!