Make your own free website on Tripod.com

Satanismi edustaa revoluutionääristä liikettä ja kehitystä, uudistumista vastakkaisuuksien kohdatessa. Satanismissa Hegelin dialektiikka toteutuu käytännössä: teesin ja antiteesin kautta synteesi, joka johtaa uuteen kehitykseen. Näin satanismi heijastaa myös luonnollista tasapainoa, elämän, kuoleman ja uudistumisen kehien syklistä liikettä. Satanismin vastakkaisuuksien synteesiä on aivan liian usein tulkittu juutalaiskristillisen, vääristyneen dualismin kautta. Kulttuurillisia arvoja ja eroavaisuuksia ei ole kyetty tarkastelemaan objektiivisesti, vaan niitä on sävyttänyt kaksinaismoralismi. Historian kulkua ei ole johdettu minkään jumalan kädestä, vaan se noudattaa luonnon lainalaisuuksia. Satanismi pyrkii edistämään tätä prosessia, eikä suinkaan jarruttamaan sitä, kuten niin monet aatteet ja uskonnot tekevät.
Maailma on jatkuvien muutosten alainen; tämä on evoluution perusta. Näitä muutoksen voimia satanismi kutsuu pimeyden voimiksi tai Saatanaksi. Satanistinen prinsiipi tulee esiin eri kulttuurien, uskontojen ja tieteiden kautta. Intialaisessa tantrismissa liikkeellepaneva voima on kuvattu feminiinisenä jumalattarena nimeltä Kali, maskuliinisen Siva-jumalan symbolisoidessa itse maailmankaikkeutta. Tantrismi toteaa, että "Siva ilman Kalia olisi ruumis". Tantrat yrittävät näin sanoa, että ilman häiritsevää muutoksen voimaa kosminen järjestelmä jähmettyisi paikoilleen, evoluutio pysähtyisi, maailma rappeutuisi ja kuolisi. Kristillisen jumalmyytin huomioiden, kosmoksen paikoilleen jäänyttä, muutosta vastustavaa voimaa, voidaan kutsua Jumalaksi; muutosta ja liikettä aiheuttavaa voimaa Saatanaksi. Moralisoivat uskonnot, kuten kristinusko, juutalaisuus ja islam, kutsuvat näitä vastakkaisuuksia 'hyväksi' ja 'pahaksi'. Kuitenkin monet muut uskonnot ja filosofiat ovat paremmin sopeutuneet elämän realiteetteihin. Ne ymmärtävät, että niin järjestys kuin kaaoskin, luominen, tuhoutuminen ja johdonmukainen uudistuminen, ovat tarpeellisia ja abstraktien moraalikäsitysten tuolla puolen. Tämä realistinen näkemys maailmankaikkeuden luonteesta huomattiin kauan ennen moralisoivien uskontojen nousua. Esimerkiksi Kalia palvottiin Intiassa 2500 vuotta ennen Kristusta.
Myös muinaiset skandinaavit ymmärsivät kosmisen järjestyksen omassa uskonnossaan. Pimeyden ruhtinas Loki toimi Asgardin jumalten syyttäjänä ja vastustajana. Aasojen maailman muututtua liian staattiseksi, hän oli poikineen käyvä jumalten kimppuun. Lokin poikia olivat Fenrir-susi sekä Jormungandr, maailmankäärme. Loki kahlitaan kapinallisuutensa takia vuoreen; myös hurjan saaliinhimon omaava Fenrir on jumalten kahlitsema. Legenda kertoo, että Ragnarokin, maailmanlopun, koittaessa Loki ja Fenrir pääsevät irti kahleistaan. Loki ja hänen armeijansa liittyvät tulta levittävään Surtr-demoniin ja sota jumalten kanssa alkaa. Jormungandr nousee merestä myrkkyä sylkien. Ragnarokin raunioista nousee kuitenkin uusi maailma. Jumalten lapset selviytyvät ja alkavat hallita. Maailmanpuu Yggdrasillin alla suojassa olleet ihmiset selviytyvät ja kansoittavat maan uudestaan. Pimeyden voimista tulidemoni Surtr selvitytyy ja varmistaa uuden 'saatanallisen' sukupolven synnyn. Tässäkin huomaamme kosmisen luomisen, tuhoutumisen ja uudistumisen sykliset tuntomerkit. Se, mitä moralisoivat uskonnot kutsuvat 'pahaksi', onkin maailmankaikkeuden keskeinen luova voima.
Kun mystikko ja runoilija William Blake huomasi tämän, hän kirjoitti: "Ilman vastakohtia ei ole mitään edistystä. Vetäymys ja Kaihtaminen, Järki ja Energia, Rakkaus ja Viha ovat Ihmisen olemassaololle välttämättömät. Näistä vastakohdista viriävät ne, joita uskovaiset sanovat Hyväksi ja Pahaksi. Hyvä on passiivinen, joka tottelee Järkeä. Paha on Energiasta viriävä aktiivisuus." Filosofi Paul Carus totesi seuraavasti kirjoittaessaan paholaisen historiasta: "Saatana on tieteen isä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun mukaan hän suostutteli Eevan kehottamaan Aatamia syömään hedelmän tiedon puusta." "Saatana tuottaa levottomuutta yhteiskunnassa ja panee maailman liikkumaan eteen- ja ylösalaisin. Hän on kehityksen, tutkimuksen ja keksintöjen isäntä". "Galilein ja muiden tiedemiesten uskottiin olevan hänen jälkikasvuaan, joten kirkko vainosi heitä." "Paholainen on kaikkien väärinymmärrettyjen nerojen isä. Hän aiheuttaa omaperäisiä tekoja ja ajatuksia. Hän on tyytymättömyyden henki, joka katkeroittaa sydämemme, mutta johtaa lopussa usein asioiden parempaan järjestykseen." Uskonnoissa ja myyteissä jumalaa vastaan kapinoivat demonit ja paholaiset on usein kuvattu ihmiskunnan auttajina. Jumala taas vastaavasti on kuvattu ilkeänä tyrannina, joka on ihmistä vastaan. Kreikkalaisessa mytologiassa Zeus on tyrannijumala, joka orjuutti ihmiskuntaa aivan kuten juutalaiskristillinen Jehova. Prometheus, joka haastoi Zeuksen, kuten Saatana Jehovan, toi ihmisille tiedon lahjan. Legendan mukaan Prometheus varasti tulen Zeukselta ja toi sen maahan ihmisille muiden salattujen tietojen kera. Tämän takia Prometheus Saatanan tavoin kahlitaan ja häntä kidutetaan. On mielenkiintoista, että sana Prometheus tarkoittaa ennaltaharkittua. Kreikkalaiset filosofit esittävätkin, että Prometheus antoi ihmiskunnalle korkeamman älyllisen kapasiteetin.
Juutalaiskristillisessä myytissä Saatana rohkaisee ihmistä tottelemattomuuteen tyrannijumalan käskyjä vastaan, syömään kielletyn hedelmän tiedon puusta. Saatana lupasi, että tämän tiedon kautta ihmiskunta nousisi primitiivisen tason yläpuolelle ja heistä tulisi jumalten kaltaisia. Näin ihmiskunta vapautui Jumalan orjuudesta, joka perustui tietämättömyyteen ja pelkoon. On ironista, että kristityt kutsuvat tätä tapahtumaa ihmisten syntiinlankeemukseksi; satanisteille se symbolisoi ihmisen nousua ja kehittymistä.
Näistä ja muista myyteistä on nykyajan satanisti osittain rakentanut filosofiansa. Satanistit ovat kaikkien aikakausien kerettiläisiä; he vastustavat biologisen, sosiaalisen ja kulttuurillisen paikalleenjäämisen ja rappeutumisen dogmeja. Nykyinen maailmanjärjestys elää rappiovaiheitaan. Länsimainen liberaalidemokratia ja pakonomainen yhdenmukaistuminen ovat syrjäyttäneet kristinuskon keskeisimpänä moraalisena pakkopaitana. Näin ollen satanismi soveltaa kerettiläisyyttään toimimalla vastarintaliikkeenä tasapäistävälle egaliatarismille, jonka tarkoituksena on tehdä ihmisistä kulutusautomaatteja kansainvälisten pääomapiirien ohjailtaviksi. Ihmiset riemuitsivat kommunismin kaatumista, mutta ovat vielä liian sokeita huomatakseen, ettei ikuisen talouskasvun periaate ole sen parempi. Molemmat ovat luonnonvastaisia ideologioita, jotka juontavat juurensa juutalaiskristillisyydestä. Aivan kuten läpi sivilisaatioiden historian on tapahtunut, vanha järjestelmä vaihtuu uuteen. Toivon mukaan ihmiskunnan eliitti rakentaa uuden sivilisaation realistisempien ja luonnollisempien perusteiden varaan. Satanismi toimii tämän uuden sivilisaation sanansaattajana. Sen yhdistelmä realismia ja faustista idealismia heijastelee tulevaisuuden arvoja, joita ei pilata kaksinaismoralismilla ja liiallisella egalitarismilla. Satanismin tarkoituksena on omalla tavallaan edesauttaa uuden järjestyksen syntyä. Järjestyksen, joka ei yritä tukahduttaa ihmisen todellista luontoa ja erilaisuutta, eikä jarruttaa evolutionääristä dialektiikka ja muutoksen voimia.